Moikka pitkästä aikaa! Kesä oli ja meni ja blogi on jäänyt ihan hunnigolle. Virkkuukoukku löytyi kesällä, kun piti keksiä tekemistä sateisina päivinä. Ja sitten onkin lankaa kulunut ihan kiitettävästi :) Mä oon aina ollut sitä mieltä etten osaa virkata, mutta kyllä mä sentään jotain osaankin. Innostus oikeastaan tarttui ihanasta anopistani, joka virkkaili kesällä isoäidin neliöstä mm. meidän tytöille aivan ihanat peitot. No mun kärsivällisyys ei ihan peittoon asti riitä. Pitää olla sen verran pientä, että valmistuu suht nopeasti ;)
Tässäpä teille vähän maistiaisia mun tuotoksista.
Mukavaa tulevaa viikonloppua. Muistakaa rentoutua!