lauantai 23. lokakuuta 2010

MIETINTÄMYSSY PÄÄSSÄ

Edellisessä postauksessa oli puhetta haaveista.
Kerroin toisen askeleen ottamisesta omissa haaveissani... sen ottaminen olisi nyt mahdollista. Tie on niin sanotusti auki ja on minusta kiinni otanko askeleen eteenpäin vai jäänkö tähän paikoilleen, vanhaan tuttuun arkeen.
Askeleen eteenpäin, lähemmäs omaa haavettani haluaisin kovasti ottaa, mutta se vaatisi isoja järjestelyitä onnistuakseen.

Tein yhtenä iltana kollaaseja ottamistani kuvista. Ne kertoo sen mikä on minulle tärkeää, lähellä sydäntä. Lyhyesti kiteytettynä se on kauneus, kaunis koti, kauniit tavarat ja käsityöt. Niistä on minut tehty :)







Täällä alkoi kuukausi sitten Sisustajan ammattitutkinton opinnot ja peruutuspaikkoja oli lupeissa kysellä. No minähän kyselin ja pääsin haastatteluun, joka oli torstaina. Sain luvan tulla mukaan kurssille. APUA, saanko miettiä, kysyin. Sain luvan miettiä, ja arvatkaa onko tässä nyt mietitty.
Kurssilla on sen verran paljon lähiopetuspäiviä ja myöhemmin työssäoppimistakin, että työn ohessa en voi sinne lähteä. Ja sitäpä tässä nyt on mietitty että mistä sitä rahaa taiotaan, jos päätän lähteä ja jään pois tämän hetkisestä työstäni. Pian täytyy päätös tehdä, joten jos jollain on hyviä ideoita ja vinkkejä niin otan kaikki kiitollisuudella vastaan.

Haluaisin niin lähteä uusille urille. Ja tässä mahdollisuus nyt on ihan nenän edessä. Jos missaan tämän, ei ole mitään tietoa, milloin saan seuraavan tilaisuuden. Olen ajatellut, että maanantaihin mennessä on päätös tehtävä, joten mietintämysyy pysyy nyt syvällä päässä siihen asti.

Tällaisia mietintöjä täällä tällä kertaa.
Mukavaa ja rentouttavaa lauantai-iltaa kaikille!

18 kommenttia:

  1. Waude, mikä tilaisuus! Tottakai otat paikan vastaan. Asioilla on taipumus järjestyä. Voihan sitä tienata lisäansioita tekemällä iltavuoroa/viikonlopputöitä... Tai myymällä näitä ihastuttavia ompelustöitä muutaman kerran vuodessa messuilla + huutiksessa.

    Rohkeasti kohti uusia haasteita! Kerranhan täällä vaan eletään.

    VastaaPoista
  2. Mene ihmeessä. Voin kokemuksesta kertoa, että minulla oli joskus kauan aikaa sitten mahdollisuus lähteä uusille urille ja kuinkas kävi, meni pupu pöksyyn ja ei ole päivääkään, etten ole miettinyt, että missä sitä olisi, jos silloin olisin tilaisuuteen tarttunut!

    Rohkeutta vain ja kuten Sally sanoi niin asioilla on tapana järjestyä!!!

    VastaaPoista
  3. Minä ottaisin haasteen vastaan ja lähtisin opiskelemaan. Itse olen kannsa tiedustellut sisustusalan ammattitutkinnon paikkoja ja tarkoitus myös lähtä suorimmataan tutkintoa, mutta minä suuoritan sen työnohessa. Se haenko virkavapaata sitten kun on työharjoittelun paikka jää nähtäväksi. Minun mielestä haaveet on tehty toteutettaviksi ja niistä täytyy pitää kiinni :) Tsemppiä valintaan.

    VastaaPoista
  4. Voi miten kauniita nämä sun käsityöt! Aivan ihania! Tiiätkä, että samanlaiset mietteet täälläkin ollut..kovasti kiinnostais vaihtaa alaa. Tuo rahapuolihan se tosiaan on mikä siinnä mietityttää eniten..Mutta mahtava tilaisuus olis sulla kyllä! olet mielettömän hyvä käsistäsi! Tsemppiä päätöksen tekoon :)

    VastaaPoista
  5. ((((((virpi)))))), Voimia päätöksen tekoo. Helppoa se ei ole, kun pitää ajatella koko perheen parasta, Mutta sitten on se toinen puoli, että äitikin on "vaan" ihminen, jolla on oikeus omaan(kin) elämään ja onneen... Mukana tukemassa
    tuksu-mummeli

    VastaaPoista
  6. Hieno tilaisuus.
    Itse olen vaihtanut alaa enkä ole katunut. Olin vuorotteluvapaalla ensin työstäni vuoden enkä miettinytkään että enää palaisin köksäksi. Irtisanouduin ja aloin pienyrittäjäksi. Tämä on työ jota tykkään tehdä.
    Raha-asiat järjestyy aina.
    Voimia ja viisautta sinulle!

    VastaaPoista
  7. Tuo vuorotteluvapaa olisi varmaan hyvä vaihtoehto. Itse jäin 40 vuotiaana vuorotteluvapaalle ja siitä kahden vuoden päästä irtisanouduin vakituisesta virastani. Päätös oli vaikea mutta näin jälkikäteen ajateltuna juuri oikea.

    Uskon ja tiedän, että osaat tehdä sen oikean päätöksen. Onnea päätöksellesi!

    VastaaPoista
  8. Kokemuksen syvällä rintaäänellä; kannattaa heittäytyä, yksi elämä täällä vaan eletään :)

    Ja opiskelu on aivan mahtavaa, en ole katunut hetkeäkään!

    VastaaPoista
  9. Isoja päätöksiä.. Ja upea tilaisuus!!

    Mitä teet nyt? Onko siihen paluuta, jos mieli muuttuu?

    Varmaan (melkein) jokainen meistä on jossain välissä miettinyt tekevänsä jotain ihan muuta. Mutta muutama vain uskaltanut tehdä asialle jotain. Kuulun itse tuohon ekaan ryhmään :) On mukama "liian hyvä" työpaikka, kanttia ei ole vaikka välttämättä koko homma ei huvittaisi yhtään.

    Tsemppiä päätöksentekoon!

    VastaaPoista
  10. Tuohoon suuntaan olenkin ajatellut haaveesi olevan.
    Ei muuta kuin kurssille ja tutkinto suorittamaan.
    Kauanko se kestäis?
    Onhan sitä elelty pienillä penneillä, varsinkin äippälomat ja hoitovapaat. Elää tulojen ei menojen mukaan.
    Eiköhän se perhe muutaman kuukauden kaurapuurollakin hengissä pysy.
    Paluu vanhaantyöhän uskon olevan sinulla mahdollisuus, jos tarve niin sanoo.
    Joku sanoikin että huutonettiin myymään noita kauniita käsitöitä,niin kyllä niillä jonkimmoista taskurahaa sais aikaseksi.

    VastaaPoista
  11. Kiitokset kaikille ihanan tsemppaavista kommenteista! Pääni puhki olen tässä mmiettinyt. Halu on kova, mutta joku pienen pieni osa minusta vielä laittaa hanttiin ja miettimään. Työkokemus ei ihan riitä koulutustukeen ja hakemus opintovapaaseen pitäisi tehdä 45 päivää ennen koulutuksen aloittamista. Ja minun pitäisi nyt hypätä viimeistään marraskuun alussa ryhmään mukaan, sen jälkeen ei enää pääse. APUA! Taidan huomenna mennä pomon juttusille ja tehdä päätökseni sitten. Voi kun voittaisi lotossa niin ei tarvis tämmöisiä murehtia ja märehtiä :D

    VastaaPoista
  12. Hienon tilaisuuden vaihtaa alaa olet saanut ja juurikin tuo ala ois varmasti sun juttu :) Niin taitava olet käsistäsi. Uskon, että päätöksenteko on vaikeaa ja sitä pitää miettiä kerran jos toisenkin. Toivon, että olet tyytyväinen päätökseen jonka sitten maanantaina teet, suuntaan tai toiseen.
    Itse käyn nyt työn ohessa vain 9 kk kestävää Deme-passi täydennyskoulutusta Hämeenlinnassa ja lähiopetuspäiviä on vain 14 koulutuksen aikana. Silti on jos jonkinlaista kotitehtävää ja lopuksi myös isompi kehittämistehtävä, HUH. Ei ole kovin helppoa opiskella työn ohella, mutta eiköhän tämä pieni koulutus nyt tässä mene :).

    VastaaPoista
  13. Helinä: Tsemppiä sinulle opiskeluun. Ei se helppoa ole kun on työ, perhe ja opinnot päälle. Mä vietän tän päivän nyt pääpyörällä tässä ja katsotaan mihin päätökseen tulen :)

    VastaaPoista
  14. Wau mikä tilaisuus! Mutta ymmärrän erittäin hyvin sun pohdinnat...mä lähtisin kans kirkuen opiskelemaan jotain ihan muuta...vaan se raha :/
    Tsemppiä päätöksen tekoon!!!

    Miitja

    VastaaPoista
  15. Voi. Mulla niin samat pohdinnat. Tai melkein samat. On niin helppoa sanoa, että ILMAN MUUTA MENET mutta kun todellakin täytyy miettiä että mistä rahaa muuhun elämään.

    Uskon silti, että tämä juttu on sinun. Se tuli mahdolliseksi ja se on tarjottimella nyt eteesi kannettu. Ota tilaisuus vastaan, mene kurssille. Tällaista on elämä, joskus voi olla ettei ihan helppoa.. vaikeita ratkaisuja ja sitten niiden ratkaisujen kanssa elämistä.. mutta kannustan sua kovasti kokeilemaan mitä tämä polku tuo sinulle.

    Sinä teet ihan uskomattoman ihania käsitöitä. Ja kollaasikuvasi ovat tosi ihania. Mietin tuossa että minä en pysty tekemään meiltä tuollaisia vastaavia, kun meiltä ei kerta kaikkian löydy mitään tuollasia ihania juttuja mistä voisin kuvia ottaa.

    VastaaPoista
  16. Voi kun jänskää! Itse mietin myös tuohon samaan koulutukseen hakemista ja olisin varmasti hakenutkin ellen olisi tätä nykyistä työtäni saanut vaikka ihan eri alaa onkin :) Ja samoja asioita myös pohdiskelin, se vaatii tosiaan rohkeutta tehdä päätös ja hypätä tutusta ja turvallisesta uusiin kuvioihin! Tseppiä täältäkin päätöksen tekoon, varmasti olisi kyllä sinun ala!

    VastaaPoista
  17. Sinne vaan ja sukkelaan! Ei tällaisen unelman täyttämistä saa jättää, kun tilaisuus noin tarjoutuu!

    Josko kävisit alun työn ohessa, järjestelisitte sen aikaa työvuoroja ja heti huomenna ilmoitat halukkuutesi vuorotteluvapaalle!
    Tai ...
    Sittenhän on aikuiskoulutustuki. Sehän on vallan kohtuullinen korvaus eli ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha ilman lisiä, kun työelämää on takana 8 vuotta ja nykyinen työsuhde on kestänyt vähintään vuoden. Tämä on tällaisena uusi juttu, kannattaa ottaa selvää. Ja takaporttina on kuitenkin vielä se työpaikka edelleen tallella.
    Tietoa ja hakemus tehdään Koulutusrahaston nettisivuilta, käyhän tutustumassa.

    Näin meidän kesken täällä kirjoitettuna ... hysssss
    Mullakin on veto menossa erääseen paikkaan, vaan KUKAAN ei tiedä vielä varmasti olenko edes hakukelpoinen eli riittääkö mulla pohjat. Toinen sanoo yhtä ja toinen toista, olen ollut kirjeenvaihdossa jopa opetusministeriöön (siellä ollaan sitä mieltä että pohjakoulutus riittää. Tutkintoja on monia, mutta lyhytaikaisia).
    Mulla jänskätys kestää kevääseen hakuun ja varaudun vielä siihen että hakuni tulee bumerangina, riittämättömänä takaisin. Tai jos pääsen jatkoon, on vielä moniportaiset kokeet ja jokaisessa moni putoaa jatkosta.
    Mutta mä teen tämän nyt, eipähän harmita myöhemmin etten ole edes yrittänyt. Ja tilaisuuteni on kyllä viime tippaan, ikää on jo 57-v.!!!! Tämä on ollut koko ikäni unelma-ammatti ja sitä voi hyvinkin harjoittaa vielä eläkeläisenä projektiluontoisesti. Mulla on kova kuukausien sparraus menossa, en aio pudota eka kokeissa, siis jos sinne edes pääsen ....

    Sori kun tuli pitkä, mutta mä tiedän sun tunteen niin hyvin!

    Onnea matkaan!

    VastaaPoista
  18. Itse äitinä, yksinhuoltajana, aikuisena ja asuntovelkaisena opiskelleena - suosittelen, jos vaan mitenkään mahdollista! Vaikka tulot pienenee, voipi saada paljon hyvää oloa vastineeksi. Ja ehkä voit tehdä keikkahommia opiskelun ohessa!

    t. Sirpa Lappeenrannasta (joka tuksuilee :D)

    VastaaPoista