keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Pakkasherra ei hellitä

"Pian sataa lunta,
pehmeää kuin unta.
talven valtakunta
meitä odottaa.
Pakkasherra varpaillaan
hiipii yli maan,
sirottelee huurretta lumikoristaan."

Mummulan vanhoista heinäseipäistä tehty aita on kauniisti lumen peitossa ja taitaa sekin jo kevättä odottaa.

Lunta on ihan kiitettävästi ja piha on kivasti eletyn näköinen pakkasista huolimatta. Pieniä jalanjälkiä ja polkuja menee sinne tänne.


Pienistä jutuista on ilo arkeen ammennettava. Ulos ei pääse ja autoa ei raaski käynnistellä jos ei oo pakko.
Huutista selaillessani, tässä päivänä muutama, löysin sattumalta ihania kortteja!

Yhtenä päivänä kaupassa käydessäni törmäsin Runebergin torttuihin. Kalliita olivat, niinpä jätin ne kauppaan ja aikani kuluksi leivoin niitä tänään itse. Tässä kattaus odottaa yllärinä pienempää rinssiä koulusta kotiin :)

Kiireetön arki on ihanaa. Nyt siitä tässä on saanut nauttia kun saikulla ollaan. Vaikka ulkona on kylmä, onneksi sisällä on lämmintä. Leivinuuni lämpiää, päivän jumpat on tehty. Kotihommia hoideltu hiljakseen. Nyt hop hop, pottujen keittoon. Kun pienin rinsessa tulee päiväkodista, on oltava perunat ja lihapullat pöydässä :)

Mukavaa keskiviikkoa!

5 kommenttia:

  1. Voi miten ihana kuva tuo talvinen ja vesi kielelle tuli ihanasta herkkupöydästä =)

    VastaaPoista
  2. Hyvän näkösiä Runebergin torttuja ja varmasti myös makusia! Edeltävässä postauksessa, ihana puusohva kauniissa keittiössä!

    VastaaPoista
  3. Jes!
    Kiva kun sait tuon heinäseiväsaidan "talteen"! Hiveli minunkin silmiäni! Kiitos!
    Appivaari

    VastaaPoista
  4. Hmm... suostuiskohan Pia tekemään Aksulle noita Ruuneperejä? :-)

    VastaaPoista
  5. Tuli aivan 4-vuoden takanen päivä mieleen noista tortuista. 2.2.-06 kun alkoi supisteleen aamusella niin leipasin satsin noita ihania torttuja. Illalla sit palkittiin ;)

    VastaaPoista