Huh, kuinka aika rientää. Viikko edellisestä postauksesta ja juurikin siksi, että ei yksin kertaisesti ole ehtinyt. Töitä on ihan liikaa! Yksi vapaapäivä viikossa ei riitä siihen että saisi akkuja ladattua, mutta minkäs teet.
Uusia lukijoita on taas tullut mukaan, heille tervetuloa mukaan Mammankammariin :) Arvonta on ollut mielessä ja ajattelin että sitten kun lukija mittari näyttää 100 niin sitten arvonta heti pystyyn! Saas nähdä milloin päästään arvontaa järjestämään :)
Olkkarista muutama kuva. Kyllästyin katselemaan vaaleita verhoja ja vaihdoin vähän tummempiin. Ja pikkuikkuna sai ylleen valelaskosverhon, jonka eilen sen ainoan vapaapäivän kunniaksi surautin :)
Uusia lukijoita on taas tullut mukaan, heille tervetuloa mukaan Mammankammariin :) Arvonta on ollut mielessä ja ajattelin että sitten kun lukija mittari näyttää 100 niin sitten arvonta heti pystyyn! Saas nähdä milloin päästään arvontaa järjestämään :)
Olkkarista muutama kuva. Kyllästyin katselemaan vaaleita verhoja ja vaihdoin vähän tummempiin. Ja pikkuikkuna sai ylleen valelaskosverhon, jonka eilen sen ainoan vapaapäivän kunniaksi surautin :)
Pari jouluista tyytynpäällistäkin olen ehtinyt ompelemaan.
Molemmat pellavaa. Näitä tekis mieli ommella lisääkin... jahkas seuraava vapaapäivä joskus koittaa niin sitten suristellaan taas!
Pellavan jämäpaloista muutamia sydämiä, osan jo ripustelin kotia koristamaan.
Ajatelkaa, että ensi viikolla saadaan jo avata ensimmäinen luukku joulukalenterista. Aika vauhtia on syksy mennyt. Jouluvalmistelut on monessa suhteessa ihan kivalla mallilla. Onneksi sillä aika työntäyteinen näyttää joulukuu töiden puolesta olevan. Mutta jaksaa jaksaa, lomaa on tiedossa joulun jälkeen, ihanaa!
Pakko vielä kertoa oikein emämunaus, jonka aamulla tein.
Mies vei pikku rinsessan päiväkotiin töihin mennessään, että mamma saa aamun vielä keräillä voimia tänään iltavuorolla alkavaa työputkea varten. Noh, minähän sitten nauttimaan sohvalle viltin mutkaan. Kuppi kahvia ja läppäri syliin ja blogimaailmaan mars. Ja se nauttiminen sitten loppui lyhyeen, kun kahvit oli sohvalla ja läppärillä. Läppäri alkoi pitää aika surinaa ja näyttö vilkkumaan. Hui, äkkiä kone kiinni. Ja siellä se nyt sitten odottaa jotain mukavaa miespuolista ihmistä, jonka toivon sen saavan kuntoon. Että ottaa päähän! Lapsille aina motkotan että koneella ei syödä ja juoda. Rikki menee kun juomat kaatuu... ja uutta ei tule, jos menee rikki. No tässä sitten äiti hyvänä esimerkkinä... saankohan uuden koneen jos entistä ei voi korjata?
Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!
Virpi :)