Tule joulu kultainen

Joulu on mielessä aikalailla koko ajan, tasaisesti :) Välillä tuntuu, että tässä talossa äitee odottaa joulua enemmän ku muksut, hih hih.
Mutta yksi aika iso puute tässä on. Kaipaan niin lunta, pohjoisen tyttö kun olen. En isoja kinoksia, niin ettei ikkunasta pihalle näe, mutta sen verran, että maa olisi valkoinen, puut kuurassa ja ah niin kaunista. Se näkymä kuuluu oikeaan jouluun! Jäämme siis odottamaan lunta, tilaus vetämässä.

Tänään otin kaiken menon keskellä oman hetken ja ompelin tuollaisen pussin joulupukille, joka huutonetin kautta sitten varmaankin päätynee joulupukin käyttöön ;) Hermo lepää ja akut lataantuu kun saa käsillä tehdä kaunista!
Väsäsin myös yhden kranssin, joka yllä kuvassa ja sekin taitaa mennä huutoon... Huomenna jatkan näitä omia ihania touhujani. En aja taksia, en vaikka kuinka joku vonkaisi, ehkä en... Minulla nääs on sellainen huono tapa lipsua. Vouhkaan kaukeasti, että en varmasti, en sitä enkä tätä, mutta sitten kuitenkin, kun lapset pyytää, niin no ok, tän kerran. Se on äiteen vastaus aika usein. Ihania ne on nuo mukulat, vaikka kuluttaviakin :)

Tänäänkin oli aika vauhdikas päivä. Aamu alkoi klo 8, kun olimme jo yhden mukulan kanssa hammaslääkärissä, sitten kurkkutohtorille, päiväkodilla nuorimman 'kehityskeskustelu' ja yksi uimaan ja toinen jumppaan. Siinä välissä kauppaan ja postiin. Illalla vielä teinirinksat vanhimman kanssa kylillä :)
Meillä on siis tapana vanhimman rinsessan (15v) kanssa käydä aina tyttöjen ajelulla ja se on kyllä ihan mukava juttu, ei kuormittava ollenkaan. Jutellaan tyttöjen juttuja ja kikatellaan hauskoille kommelluksille :) Terapiaa meille molemmille!

Nyt talo hiljenee ja nautin vielä hetken siitäkin...