sunnuntai 10. tammikuuta 2010

ystävyys

Tiesithän sinä sen, että sinusta kovasti iloitsen
ja että olet minulle tärkeä ihminen.
Tiedätkö myöskin sen, että usein sinua lämmöllä ajattelen
ja yhteisiä hetkiämme muistelen.
Arvaat kai sinä sen, että koskaan sinua unhoita en,
sinä ystävä kultainen.


Ystävyys on ihana asia. Takana ihana viikonloppu ihanan, voisin sanoa parhaimman ja läheisimmän ystävän kanssa! Tämä kyseinen ystävä asuu kaukana reilun 700km päässä meistä, mutta jaksaa tulla aina tilaisuuden tullen meitä tapaamaan. Tämä ystäväni on myös pienimmän rinsessani kummi, tärkeä ihminen myös pienokaiselle. Ja kyllä meidän muksut kaikki odottavat kovasti aina hänen vierailuaan. Hän jaksaa kuunnella, leikkiä, pelata ja ymmärtää. Omat lapsensa tämä ystäväni on lähettänyt maailmalle ja on jo päässyt mummiksikin. Hänellä on ihana pieni lapsen lapsi, 8kk:n ikäinen rinsessa. Ikäeroa minulla ja ystävälläni on siis hiukan reilummin, mutta se ei ole koskaan ollut ongelma. Luonteemme kohtaavat hyvin, olemme molemmat aika tarkkoja tyttöjä, molemmat koulutukseltamme kätilöitä ja terkkoja. Työpaikaltahan me toisemme joskus aikanaan löysimmekin :) Pidämme samoista asioista, olemme sisustajia, kirppareiden kiertäjiä, romantikkoja ja kai aikamoisia perfektionisteja. Tänä viikonloppuna on kierretty kirppareita, katseltu leffoja ja kerrottu kuulumisia. Nyt on mukava aloittaa uusi viikko ja odottaa taas seuraavaa tapaamistamme. Kiitos ystäväni kun olet olemassa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti