torstai 10. maaliskuuta 2011

LIIKENNEVALOT



Pakko vähän purkautua. Meillä askarreltiin tänään tällaiset liikennevalot. Kaikki, joilla lapsia on, tietää sen että lasten kasvattaminen ei aina ole niin yksinkertaista. Tai no jonkun lapsen kohdalla se on helppoa ku heinän teko ja toisen kohdalla saa tehdä kaikki mahdolliset kiemurat. Meilläkin viidestä osa on helppoja ja osa taas vaatii vähän enemmän panoksia.

No yhden kanssa taas kerran väännettiin ja käännettiin. Lapsi on herkkä taiteilijasielu jonka maailma on joissakin asioissa aika mustavalkoinen. Vääryyttä ei voi sietää ja on tosi herkkä. Ehkäpä vähän kiusattu koulussa erilaisuutensa takia jne. Sitten niissä konfliktitilanteissa, kun kokee vääryyttä, maailma mustuu ja aiheuttaa itse sitä vääryyttä muille. Huh kun on vaikeaa! Mutta luovuteta ei, kaikki voitava on oman lapsen eteen tehtävä. Yritettävä opettaa ja opastaa, laitettava rajoja ja annettava rakkautta ja kaikki tuki mitä irti lähtee. Ammattiapuunkin on turvauduttava tarvittaessa, sitä vartenhan ne on. Se on jotenkin sääli, että jotku häpeää hakea apua tai myöntää sitä hakeneensa. Me on niin tehty, mutta kuten kaikessa muussakin jonot on pitkät. Sitä ennen tehdään kaikki kommervenkit mitä itse keksitään.

Tänään keskusteltiin pitkät pätkät koulussa tapahtuneen 'tilanteen' vuoksi. Mietittiin, mitä voitaisiin tehdä, että koulussa asiat sujuis niinku pitää. No keksittiin sitten askarrella kotiin tällaiset 'liikennevalot', joilla lapselle kerrotaan esim. milloin on aika laittaa jarruja päälle tai milloin on aika viheltää peli poikki ja tietysti se vihreä valo mitä toivottavasti saadaan näyttää useimmin. Koulutyön sujumiseksi laadittiin kalenteriin 'palkintopäiviä'. Eli kerätään rukseja ja kun tietty määrä hyviä päiviä on tullut niin odottaa kiva palkinto ja lapsi saa siitä itselleen potkua jatkaa eteenpäin. Ruksit tulee sen mukaan, millaista palautetta opettaja antaa ja palautetta opettajalta pyydetään viikon lopuksi eli perjantaina. Onneksi opettaja on tomera ja luulen ja toivon, että hän tähän systeemiin lähtee mukaan. Palkintopäivinä (joita ei siis sitten ole joka viikko) tehdään jotain kivaa lapsen kanssa kaksistaan, käydään leffassa, syömässä, kylpylässä tms. Ja kaikki on suunniteltu siihen asti kunnes koulu keväällä loppuu. Nyt vain niin toivon, että tästä olisi apua lapselle joka on meille niin rakas! Kiusaamistilanteisiin ja tilanteisiin joissa lapsi kokee vääryyttä yritin antaa ohjeita mennä reippaasti juttelemaan opettajalle. Lapset herkästi kokee olevansa juorukelloja jos opettajalle kerrotaan asioita, mutta eihän se niin ole. Jos kukaan ei esim. kiusaamisesta kerro, kuinka siihen kukaan osaa puuttua? Näitä tilanteita on omassa entisessä työssä nähty niin paljon. Ja ehkäpä sen takia asia tuntuu toisaalta pahalta, että meille tapahtuu tällaista. Mutta toisaalta käännän sen voimavaraksikin, olen paljon työssä nähnyt ja tiedän että esim. avun hakeminen on tärkeä asia eikä sitä tarvitse hävetä. 
Tällainen stoori tällä kertaa. Että ei tämä elämä aina ole vain ihania ompeluksia ja kodin sisustamista :) Voimia se kysyy, mutta voisin väittää, että meillä on onneksi täällä kotona aika hyvä tiimi tekemässä työtä asioiden hyväksi!

Lopuksi vielä kiitokset arvontaan jo osallistuneille ja vielähän sinne ehtii mukaan. Eli osallistua voi jättämällä kommentin edelliseen postaukseen. Ja joo joku oli kommentoinut siellä kirjoitusvirhettä kynttiläpussukassa. Korjataan se virhe eli ompelen toki uuden kynttiläpussukan jossa teksti on oikein kirjoitettu :)
Mukavaa tulevaa viikonloppua :)

13 kommenttia:

  1. Hieno postaus. Erittäin tärkeää analyysia kasvatuksesta.

    VastaaPoista
  2. Hieno blogi ja samojen asioiden kanssa painitaan kaaponkammarissa. Meillä on seiskaluokkalainen, kolmasluokkalainen ja vauva, joten kaikenlaisia haasteita on ollut, vuoristorataa:)

    Löysin mutkan kautta tänne ja tutustun tähän blogiisi paremmin. Tervetuloa mammankammarista kaaponkammariin!

    VastaaPoista
  3. Virtuaalihalaus ja tsemppiä koululaiselle ja koko perheelle. Lasten kasvatus ja elämässä luotsaaminen on kyllä haastava tehtävä - mutta antoisa.

    VastaaPoista
  4. Halaus sinne! Mukana ollaan tukemassa, jos meillä on jotain tekoo :)
    tuksu-mummeli

    VastaaPoista
  5. Aarre: Kiitos :)

    Kaaponkammari: Kiva kun löysit tiesi Mammankammariin :) Kävinkin jo vastavierailulla ja kiva uusi blogi löytyi sieltäkin. Kyllä tämä elämä lasten kanssa on todellista vuoristorataa, mutta eteenpäin mennään joka päivä!

    Sirpa: Kiitos! Kyllä haasteita on ja pitääkin olla. Palkitsevaa on kun huomaa että edistystä tapahtuu. Pitää vaan jaksaa ja uskoa parempaan huomiseen.

    Tuksu: Kiitos! Kyllä apua on saatu ja tiedän että saadaan aina kun tarvitaan :) Halit <3

    VastaaPoista
  6. Lasten erilaisuus on suuri rikkaus! Hyvä postaus. Eihän tämä elämä pelkkää mehua ole - eikä tarvitse ollakaan. Meidän vanhempien haasteena on olla johdonmukaisia kasvatuksessa ja tukea lapsen kasvua, jotta hän oppisi itse ratkomaan näitä tilanteita ja selviytymään eteenpäin.

    Meillä oli rankat vuodet esikoisen kanssa, mutta aikanaan kuohunta lakkaa ja maailmankuva oikenee!

    VastaaPoista
  7. Sally: Kiitos kivasta kommentista. Sitä vaan niin toivoo parasta mahdollista lapselleen. Aika usein sitä saa lapsille toistaa: 'Siksi teen/sanon näin, koska sinua rakastan ja tahdon sinulle hyvän elämän'. Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos koskettavasta kirjoituksestasi!
    Itselläni on jo aikuiset lapset, pesästä lentäneet, mutta muistan kyllä miten vaikeaa,raskasta ja tuskallista elämä ajoittain oli.
    Yritä muistaa kuitenkin, että "jokaisella pilvellä on hopeareunus"!
    Nauti kaikesta siitä hyvästä/hauskasta, jota lapsesi sinulle päivittäin antavat!
    VOIMIA SINULLE. Aana.

    VastaaPoista
  9. Aana: Kiitos <3 Kyllä niitä hyviä ja hauskoja hetkiä on onneksi paljon enemmän kuin raskaita :)

    VastaaPoista
  10. Hei!!
    kuulosti niin tutulle.meillä 3 poikaa, 14v,11v ja 8v. nuorin on erityislapsi ja siksi tarvii tukea erittäin paljon. ongelmia on ollut...ihan vákaviakin ja niitä tulee varmasti olemaan,mutta nyt olemme saaneet apua ja se tuntuu hyvälle=) ei ole häpeä tunnustaa hakeneensa apua! meillä varsinkin kun itse olen mielenterveysongelmainen.mutta selvitty ollaan ja varmansti jatkossakin selvitään, se miten, en tiedä,mutta jokatapauksessa selvitään.
    oikein hyvää kevättä sinne!!!
    (meillä täällä sataa räntää)
    Terkuin: Ulla

    VastaaPoista
  11. Ulla: Kiitos kannustuksesta! Kyllä näistä selvitään :) Mukavaa kevätta sinnekin!

    VastaaPoista
  12. Niin, elämään mahtuu niin paljon erilaisia tunteita. Lapsenne on kovin herkkä, suloinen, kun haluaa taistella vääryyttä vastaan. Herkkyys on ihana asia, mutta se voi olla myös rasite, jos on kovin herkkä. Ihanaa, kun ymmärrät, että avun hakemisessa ei ole kertakaikkiaan mitään hävettävää! Vaan päinvastoin! Se osoittaa rohkeutta ja viisautta ja myös itsetuntemusta!! En ymmärrä tätä maailmaa minäkään aina...miksi emme uskalla olla vajavaisia ihmisiä, jotka tarvitsemme toisiamme?! Tai miksi itsekkyys on huipussaan? Ajatellaanpa vaikka tilannetta, että lapset ovat vielä hiekkalaatikoiässä, ollaan porukalla leikkikentällä ja toisen lapi tekee pahaa toiselle, mutta asiaan ei voi puuttua, koska lapsen oma äiti ei puutu siihen tai puuttuu liian olemattomasti. Jos suojelet omaa lastasi, kiusaajan lapsen äiti loukkaantuu?? Tästä asiasta olen kuullut paljon! Se on valitettavan yleistä! Myös itse olen tärmännyt tähän, tyttäreni ollessa kolmen vanha. Miksi emme voi suhtautua kuin aikuiset? Jaetaan kasvatusvastuuta. Vähän niinkuin ennen vanhaan kyläyhteisö teki. Voi, sitä toivon! Aitoa välittämistä, yhteiset pelisäännöt reilulla meiningillä:)
    No, tulipa vuodatus;)
    Kaikkea hyvää teille ja voimia ja siunausta!! Hienosti pärjäätte!!<3<3

    VastaaPoista
  13. Marge: Juuri tuota 'yhteisvastuuta' kaipaan minäkin ja varmasti moni muukin. Kiitos vielä ihanan kannustavasta viestistä :)

    VastaaPoista